Aapeli siinä ihastelee kevään riemuja, valtavaa kuralätäkköä puiston vieressä. Olin superreipas ja käytiin ulkona vielä illalla vajaat kaksi tuntia (sitä ei lasketa, että kävin samalla kaupassa ostamassa herkkuja).  Ihan mahtavat muuten nuo ulkoiluvermeet, Popin haalari ja Reimatec+-hanskat piti lapsen täysin kuivana vaikka hän käytännössä ui siinä, mikä vielä viime viikolla oli jääkenttä.

                                                                **

Meillä on sairasteltu tosi paljon sen jälkeen kun Robelius saapui ihastuttamaan meitä. Raukka pieni on vasta 4kk vanha, ja silti on sairastanut vissiin kuusi flunssaa. Koska alan olla aika poikki ja katki, päätin alkaa positiivariksi. Sen sijaan että tuskittelisin toisen tukkoista nenää, aion iloita siitä, että mahatautia meillä ei ole vielä ollut koskaan. Ajatelkaa, Aapelikin on jo 2v5kk, eikä ole koskaan oksentanut! Puhumattakaan siitä, että nuo muruset on muuten terveitä ja iloisia heppuja. Tai ylipäänsä siitä, että ne on elossa. Lapset on aina ihme.

                                                                **

Lapsista tulikin mieleen. Musta on nyt loppukeväästä tulossa sekä täti, että kummitäti. Veli vaimoineen saa vauvan, ja Nolla saa pikkusisaruksen aka minä kummilapsen. Olen kummiudesta tosi otettu, mutta myös aika tyypilliseen tapaani vähän hermostunut. Satu on ollut Robbarille niin hyvä kummitäti, että pelkään osaanko olla yhtä hyvä. Ne on aika isot saappaat, jotka pitäisi täytellä. Fiilikset on vähän samanlaiset tätiytymisen suhteen, poikasilla on loistava eno ja "Nussu-täti".

Mä en ole koskaan ollut erityisen luonteva muiden lasten seurassa, toisilta se tuntuu tulevan luonnostaan. Ja lapset aistii feikkauksen saman tien. No, eiköhän halu ja rakkaus riitä. Ainakin alkuun, myöhemmin tarvitaan varmaan rahaakin, hehee!

   
                                                               **

Katsellaan, saisinko muuteltua näitä asetuksia vielä. En ihan händlää tätä bloggailua vielä.