Oh shit. Sieltä se hiipii taas. Näin tänään hyvin suloisen pienen nyytin ja sieltä jostain niskan takaa se hyökkäsi. Luojan kiitos Menuel on ehdottomasti kolmatta lasta vastaan enkä mäkään oikeasti haluaisi tuoda tähän maailmaan enempää meidän geeniemme yhdistelmiä. Mä vaan taidan olla niitä naisia, jotka rrrakstaa vauvoja ja joiden vauvakuume rauhoittuu siitten vasta, kun se voi muuttua mummokuumeksi.
**
Eräs toinen asia mitä rakastan, on syöminen. Sitä onkin tässä viime päivinä harrastteltu aika ahkeraan. (Ja kiitos imetyksen, mahdun skinny jeanseihini vaikka syön kuin hevonen! Tää on paras laihdutuskeino ikinä.)
Aapeli meni eilen mummolaan yökylään, ekaa kertaa. Mun sydän itki vähän verta mutta salaa hypähteli rieumuissaan, hetki ilman eittelyä ja älättelyä! Rakas siskoni hoiteli Roopelaista, joka oli oikein reippaasti juonut pullosta. Me painuttiin Menuelin kanssa leffaan, katsomaan Nälkäpeliä. Se yllätti hyvinkin positiivisesti, etenkin kun siitä on puhuttu "uutena Twilightina". Kiinnostaisi kyllä tietää, kuka keksii verrata rankkoja teemoja käsittelevää dystopia-tarinaa pihtausvalistukseksi naamioituun teinimeininkiin, jossa vampyyrit kimaltaa auringossa? Joka tapauksessa leffa oli siis hyvä. Se on hyvä lueskella dystopiaromaaneja tai katsella aihettä käsitteleviä elokuvia aina välillä, muistaa arvostaa sitä, kuinka jees onkaan asua maassa, jossa ajatuksia ei valvota.
**
Mutta niistä syömisistä piti kirjoittamani. Yllättäen taas nää höpöttelyt vähän poukkoilee, siihen saa kyllä tottua, jos meinaa tätä lukea vielä jatkossa. Leffasta sunnistettiin hakemaan sushit ja kiidettiin takaisin kotiin. Vedettiin sitten sushit napaamme ja vahingossa yksi punkkukin kolmeen pekkaan. Menuel ja sisko yritti vätepätoivoisesti opettaa mua syömään puikoilla, mutta ei vaan onnistunut. Onneksi on sormet ja lusikka ja niillä puikoilla sai hyvin kaiveltua wasabia.
Oli tosi hauska ilta, hihiteltiin ja ihmeteltiin Aapelaista, joka on tietysti Maailman Erikoisin Ja Älykkäin Lapsi. Mä yritin myös roikkua otelaudalla, mutta se ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Pääasia kai ettät oli hauskaa (ja luut ei menneet poikki). Tosin Menuel ja sisko väittivät kivenkovaa että mä olen tosikko, mutta minkä mä sille voin että niide vitsit on surkeita?
Tänä aamuna olikin sitten ihanaa herätä vierestä kuuluvaan jokelteluun ja hymyilyyn. Etenkin kun herätys tapahtui klo 7:30, joka on siis todella myöhään. Aapeli kun yleensä hiippailee meidän sänkyyn ennen kukonlaulua vaatimaan mun puhelinta, eikä mokoma yleensä innostu mun ehdotuksista joiden ytimenä on sanat "nukutaan vielä vähän". Köllöteltiin hetki sängyssä ja painuttiin Krullaan, josta olin varannut brunssin. Satuttiinkin tutun perheen viereen, joilla on hyvin samankaltainen tilanne kuin meillä. Vertaistuki on aina parasta.
**
On tehnyt todella hyvää kyllä tämä pieni ero Aapelista. Vaikka se hurjan kiltti ja rauhallinen lapsi onkin, on välillä elo pelkästään maailman tyytyväisimmän vauvelin kanssa kuin luksuslomaa. Tosin nyt alkaa jo ikävä kaihertaa, täytynee siis painua itään päin Aapelaista halailemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti