Blogipohdintaa

Taas on päivittely jäänyt. Olen pohdiskellut kovasti syitä ja tässä on ne tärkeimmät:                                       minä olen huono kirjoittamaan. Ja tarkoitan nimenomaan sitä, että priorisoin muut asiat aina kirjoittamisen edelle. Päikkäriajan vietän nykään lähinnä katselemalla TV-sarjoja (Netflix <3) ja iltaisin olen niin väsynyt, etten jaksa näpytellä viestiä edes palstalle. 

Ja toinen, merkittävämpi syy - mua vähän ahdistaa tämä some-maailma. Kaikki on kiilloitetun ihanaa tai liioitellun kamalaa. Muiden blogeja lukiessa tulee lähinnä pöhkö olo, koska mun elämä on oikeastaan aika tylsää. Tai tylsä on ehkä väärä sana, enemmänkin mun elämä on tasaista. Arki kulkee omia uomiaan, ylös, pesulle, aamupalalle, kiireellä ja taistolla ulos, kerhoon tai puistoon, lounas, lapset unille (lievällä taistolla sekin), miehen odotusta kotiin. Kauppareissu tai salille, päivällinen, kotitöitä ja lapset unille. Haasteena onkin löytää ne kiinnostavat asiat tästä arjen sähellyksestä. Joten tässä pieniä otteita meidän helmikuusta:

Ollaan sairasteltu. Tässä lapsonen istui 2,5 tuntia piirrellen ja lauleskellen . Melkoisen haastava tapaus siis.

Roope sai ekan ihan oman jätskin. Ja söi sen melkein kokonaan. 

Aapen tukka leikattiin. Epäsiististä hipistä tuli supersuloinen pikkupoika.

Punaiset posket ja ihan uusi tukka.

Mä muovailin pingun. Tunnistettava, eikös
olekin?

Kiireettöminä aamuina on mukava lukea tabloidiahesaria ihan rauhassa. Samalla voi nautiskella mustikka-smoothieta.

Lapsi <3 ilmapallo.

Ai niin. Sit mä fileoin kuhan ihan ite!